Länkar

Ålder är plus – ibland

Länkar

Onsdag, 4 Mars 2009 10:12

Åbo Underrättelser kommenterar (4.3.)valet av Magmas utredningsansvarige och Hangö stadsdirektör:

"Förra veckan fick tankesmedjan Magma ny utredningsansvarig och Hangö valde ny stadsdirektör. Båda är män och 50 +, den ena 54 och den andra 57 år, eller inga dunungar precis.
Det sistnämnda är värt att lyfta fram i positiv anda i just dessa tider när många företag febrilt städar bort anställda i den äldre ändan och samtidigt slänger ut en stor mängd kunskap och erfarenhet.
Tankesmedjans styrelse och Hangö stads fullmäktige har fördomsfritt, så vill vi åtminstone se det, gjort sina val. De tog den de ansåg var bäst utan att snegla på vederbörandes ålder och Hufvudstadsbladet förlorar en ledarskribent och S:t Karins sin biträdande stadsdirektör.
Utom åldern har de här herrarna en annan sak gemensam. De valdes av organ i det vi betraktar som Svenskfinland. Det ska vi vara stolta över."

 http://www.abounderrattelser.fi/au/1932845.php

Karjalaiskysymys

Länkar

Tisdag, 3 Mars 2009 09:53

Geo Stenius skriver i Uusimaa(2.3.) om finlandssvenskarnas inställning till annekteringen av karelare efter kriget:

 

"Kun pikkupoikana juoksentelin sodanjälkeisinä vuosina Helsingin keskustassa, saatoin tulla toimeen lähes pelkästään ruotsinkielellä. Kauppojen myyjät puhuivat ruotsia, venäläisen pikkupuodin omistaja rouva Matrosoff puhui mieluummin ruotsia kuin suomea, talonmiehet olivat ainakin kaksikielisiä, ja vain harvoin joutui sellaiseen tilanteeseen, että katuleikeissä eksyi täysin suomenkieliseen poikaporukkaan.

Tämä Helsinki on kadonnut jo aikoja sitten. Kun kerroin tästä vajaat kaksikymmentä vuotta nuoremmalle tuttavalleni, hän suhtautui siihen epäluuloisesti, vaikka itse oli elänyt lapsuutensa Helsingin keskustassa.

Tänään Helsinki on käytännössä yksikielinen. Ruotsin uusi suurlähettiläs huomautti äsken julkaistussa haastattelussa, että Helsingissä kaksikielisyys näkyy ainoastaan katukilvissä ja Stockmannilla. Muuten ruotsi on siirtynyt kodin seinien sisällä puhuttavaksi kieleksi.

Vähemmistökielen katoamiseen ei siis tarvita paljon aikaa. Tämä on kauan ollut yleisessä tiedossa, ja monet kansainväliset sopimukset pyrkivät vähemmistökielten suojaamiseen eri keinoin.

Tämä tosiseikka oli myös tiedossa, kun luovutettujen alueiden väestölle sodan jälkeen piti antaa uusi elämä. Perustuslaissa oli säädökset kieliolosuhteiden huomioonottamisesta. Talvisodan jälkeen säädettiin pika-asetuslaki, joka jatkosodan syttymisen takia vain osittain astui voimaan. Vuonna 1945 säädettiin sitten maahankintalaki, johon pääministeri Paasikiven päättäväisen toiminnan takia sisältyi myös kielipoliittinen pykälä.

Ruotsinkielen turvaamiseksi tarjottiin ruotsinkielisten alueiden maanomistajille oman maan luovuttamisen vaihtoehdoksi uuden maan raivaamista valtion osoittamilta alueilta puolitoistakertaisesti verrattuna oman maan pinta-alaan. Tätä ei aina käytetty hyväksi, karjalaisia asettui myös täysin ruotsinkielisille alueille. Päätarkoitushan oli, etteivät kielisuhteet kääntyisi ruotsin kielelle tuhoisiksi.

Eri asia oli sitten se tapa, miten karjalaisväestö otettiin vastaan. Yleisesti ottaen voi kai sanoa, että maan luovuttaminen ei ole kenellekään helppoa, äidinkielestä riippumatta, ja että sekä suomenkieliset että ruotsinkieliset suhtautuivat usein karjalaisiin epäluuloisesti ja jopa vihamielisesti. On vaikea sanoa, olivatko ruotsinkielisten suhtautuminen negatiivisempaa kuin suomenkielisten, mutta voisin olettaa, että näin on voinut olla jo kielivaikeuksien takia. Mutta, niin kuin asutuskysymyksestä väitellyt Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Keijo K. Kulha sanoo, kielikysymys oli toisarvoinen asia. Pääasia oli maanomistajien ja maattomien väliset vaikeudet.

Kun perussuomalaisten kansanedustaja hiljattain antoi ymmärtää, että maamme ruotsinkieliset olisivat olleet rasisteja karjalaisten suhteen, ministeri Astrid Thors järkyttyi syvästi. Kyseessähän on ollut oman kielen ja identiteetin puolustaminen, ja se on aina vähemmistölle veristä kamppailua.

Viime aikoina on keskusteltu karjalankielen asemasta ja siitä voisiko karjalankielestä tulla virallinen vähemmistökieli. Asiaa perustellaan muun muassa kielen merkityksellä ihmisen identiteetille. RKP ei ole ottanut asiakseen kannatta ehdotusta. Se on puolueelta lyhytnäköistä ja typerää. Kaikki vähemmistökielet käyvät samaa kamppailua."

http://www.uusimaa.fi/Uutiset/Kolumnit/Karjalaiskysymys

Finns den nationella identiteten?

Länkar

Torsdag, 26 Februari 2009 15:12

Är en extra frysbox ett tecken på bristande integration, undrar David Wästerfors, doktor i sociologi.

Läs hans kolumn i Sydsvenskan.

Emme eronneetkaan täysin vuonna 1809

Länkar

Torsdag, 26 Februari 2009 09:27

I demari.fi skriver Matti Linnanahde om det svenska i Finland:

"Miksi murentaisimme identiteettiämme ja pohjoismaista yhteyttämme? Se olisi uskomatonta itsetuhoa.
Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos toivoi vuodenvaihteessa, että poliitikot toisivat nykyistä enemmän esiin Suomen kaksikielisyyden merkitystä. Hän kiinnitti erityisesti huomiota palvelujen riittävään kaksikielisyyteen.
Wideroos kaipasi Paavo Lipposen (sd.) ja Johannes Virolaisen (kesk.) kaltaisia poliitikkoja, jotka ovat uskaltaneet rohkeasti puolustaa kaksikielistä Suomea. Myönteinen suhtautuminen ruotsiin ei todellakaan ole kiinni puoluetaustasta.
Monessa muussakin puolueessa kuin RKP:ssä on suoranaisia nordisteja, pohjoismaisuuteen suuntautuneita. Heidän pitäisi vain näkyä ja kuulua enemmän.
Olen sitä mieltä, että ruotsin kielen asemaa tulee vahvistaa eikä heikentää Suomessa. Siitä on toki syytä keskustella, millainen kouluopetus ja aikuisopiskelu auttavat parhaiten tähän tavoitteeseen pääsyä. Vastaavasti suomenruotsalaisten omien etujen mukaista on omaksua riittävät suomen kielen taidot.
***
Ruotsin kielen tulevaisuus Suomessa on "pakkoruotsia" tai kielivalintoja laajempi kysymys. Se liittyy asenteisiin ja kulttuuriperintöömme. On surullista havaita, että yleisessä keskustelussa ovat usein vallalla kielteiset ja kaunaiset näkemykset sekä valitettavan hatarat tiedot ruotsalaisuuden merkityksestä kansalliselle identiteetillemme.
Siltä varalta, että joku haluaisi rinnastaa perinteisen kielivähemmistömme Suomeen nykyisin muuttaviin kansallisuuksiin, kannattaa palauttaa mieliin, mitä ruotsin kieli ja ruotsalaisuus merkitsevät.
Suomalaisissa on syvällä käsitys, jonka mukaan elimme satoja vuosia yhteydessä Ruotsiin sortovallan alla, mistä ei seurannut mitään hyvää. Kuitenkin kansanvaltamme, lainsäädäntömme ja enemmistöuskontomme perustat ovat peräisin tuolta aikakaudelta. Tällaisilla perinnöillä on kaikkialla yleisesti tunnustettu merkitys kansallisiin identiteetteihin.
Suomi oli yli 100 vuotta Venäjän vallan alla ja on ollut yli 90 vuotta itsenäinen valtio, mutta luja suomalais-ruotsalainen perusta on tullut läpi vuosisatojen. Sitä ovat seuranneet kulttuuriset ja mitä moninaisimmat yhteiskunnalliset ja poliittiset yhteydet. Suomi ja Ruotsi ovat hämmästyttävän samankaltaisia maita.
Koteloimalla ruotsin kielen Suomessa ja sysäämällä suomenruotsalaiset ahtaalle tulisimme tosiasiallisesti kieltäneiksi kansallisen taustamme. Miksi murentaisimme identiteettiämme ja pohjoismaista yhteyttämme? Se olisi uskomatonta itsetuhoa.
***
Suomenruotsalaiset eivät todellakaan ole vain parempaa väkeä, "bättre folkia". Toki rahavalta jyllää suomenruotsalaisuudessakin, mutta vahvoja vaikuttajia ovat myös yhteisvastuullinen liberaalisuus ja sosialidemokraattinen työväenliike.
Rannikkoseuduilla Loviisasta Vaasaan ja laajemminkin asuu suomalaisia, jotka eivät poikkea mitenkään olennaisesti kielienemmistöstä. He ovat täysivaltaisia ja vastuullisia kansalaisia, jotka vain puhuvat ruotsia. Ruotsin kieli toisena kotimaisena ja suomenruotsalaiset ovat kansallinen rikkautemme eivätkä rasitteemme."

http://www.demari.fi/content/view/3792/521/

Onko RKP jo taakka aidolle kaksikielisyydelle?

Länkar

Tisdag, 24 Februari 2009 12:44

Ilkkas ledare 23.2.2009

Huomenna tasavallan presidentti Tarja Halonen saa vieraita, joiden kanssa olisi hyvä puhua ruotsia. Suomenruotsalaisten kansankäräjien lähetystö tulee kylään puheenjohtaja ja kansanedustaja Ulla-Maj Wideroosin (r.) johdolla.

Kansankäräjien edustajien mukaan Suomen kieli-ilmasto on ruotsinkielisen vähemmistön kannalta nykyään huonompi kuin aikoihin.

Kansankäräjät on periaatteessa kaikkia suomenruotsalaisia edustava toimija, mutta Ruotsalaisella kansanpuolueella on siinä määräävä asema.

RKP:n puheenjohtajan Stefan Wallinin mukaan kielteisyys ruotsin kieltä kohtaan on kasvanut ja saanut uutta käyttövoimaa internetin keskustelupalstoista sekä ulkomaalaisvastaisuudesta, joka kanavoituu puolueeseen, koska maahanmuuttoasioista vastaa ministeri Astrid Thors (r.).

Wallinin kommentti osoittaa, että hän pitää RKP:tä ja ruotsinkielistä vähemmistöä samana asiana. Mikä on puoluetta vastaan, on vähemmistöä vastaan. Mikä on puolueelle hyväksi, on koko vähemmistölle hyväksi.

Suosiota ei kuitenkaan mitata pelkästään nimettömissä nettikeskusteluissa. Tänä vuonna saatetaan nähdä ensimmäisen eurovaalit, joissa RKP jää kokonaan ilman edustajaa.

Suomenruotsalaisia on kuitenkin valittu europarlamenttiin myös muiden puolueiden listoilta. Niin voi käydä myös jatkossa. Siksi on parempi tarkastella yhden puolueen menestystä ja kokonaisen kieli- ja kulttuurivähemmistön asemaa erikseen.

* * *

RKP syntyi runsaat sata vuotta sitten sääty- ja luokkarajat rikkovana kielipuolueena.

Säätyvallan aikaan suomenruotsalaisten asema perustui aateliin ja muuhun säätyläistöön. Eduskuntauudistuksen jälkeen saariston kalastajat ja Pohjanmaan talonpojat löysivät itsensä samasta puolueesta kartanoaatelin ja helsinkiläisen virkaeliitin kanssa.

Puolueen kannatus on laskenut tasaisesti vuosikymmenestä toiseen sitä mukaa kuin kieliryhmien rajat ovat tulleet matalammiksi.

Kun kaksikieliset perheet ovat yleistyneet ja kielen ja kulttuurin ylläpito on huomattu mahdolliseksi myös suomenkielisten kanssa eläen, oman pienen kielipuolueen olemassaolo on joutunut kyseenalaiseksi.

Perinteisesti RKP kattoi kaikki muut aatesuunnat paitsi vasemmiston. Nykyään myös kristillisdemokraateissa, vihreissä ja kokoomuksessa on merkittäviä ruotsinkielisiä poliitikkoja. Suurista puolueista keskusta on viimeisenä lähtenyt kalastamaan ruotsinkielisiä äänestäjiä.

Ruotsin kieli on suomen lisäksi ainut kieli, jota käyttäen pystyy elämään koko elämänsä Suomessa. Siinä se eroaa muista vähemmistökielistä, jotka on mahdollista säilyttää Suomessa eläen.

Kielen asemaa tukee laaja kielenopetus koko ikäluokalle, lehtiä, televisiokanava, varakkaita säätiöitä, omia kulttuuri-instituutioita ja joukko korkeakouluja.

Tällaisessa maassa suhtautuminen ruotsin kieleen on RKP:n poliitikkojen mielestä siis kielteisempi kuin miesmuistiin.

* * *

Helsingin Sanomien haastattelussa (22.2.) Wallin listaa pitkän rivin huolenaiheita.

Huomattava osa niistä liittyy pohjalaisiin hallintoratkaisuihin. Työpaikkojen siirtyminen alueellistamisen takia pois kaksikielisestä Helsingistä, ELY:n keskuspaikan sijoittaminen Seinäjoelle, poliisipiirien rajat, Keski-Pohjanmaan yhteistyösuunta ja monet muut ovat kivenä kengässä.

Lista paljastaa, että kyse ei ole kaksikielisyydestä vaan RKP:n paikallisen valta-aseman murtumisesta.

Todellisuudessa RKP on vastustanut aitoa kaksikielisyyttä ja ajanut väkisin yksikielisiä ratkaisuja, joista sekä suomen- että ruotsinkieliset ovat kärsineet.

Ilmeisin esimerkki on Vaasan yliopisto, josta ei RKP:n vastustuksen takia tullut kaksikielistä. Se on vuosikymmeniin pahin virhe Vaasan kehittämisestä. Ei ole Etelä-Pohjanmaankaan etu, että rannikolla on yliopisto, jota uhkaa pudotus tiedeyliopistojen sarjasta pelkkien massakouluttajien joukkoon.

Ruotsinkielistä koulutusta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa ollaan kovaa vauhtia keskittämässä Turkuun. Tällaisten linjausten jälkeen on tekopyhää valittaa yksittäisen viraston keskuspaikan sijainnista.

Kaksikielisyys on ehdottoman kannatettava ja tavoiteltava asia. Se tosin merkitsee sitä, että luontevilla alueilla hallinnon ja koulutuksen toimijat ovat kaksikielisiä. Silloin ne ovat riittävä elinvoimaisia palvelemaan molempia kieliryhmiä.

Sellaista politiikkaa ajamaan tosin tarvitaan eduskunnassakin enemmistö. Pienen kielipuolueen voimin se ei onnistu. Eikä näy olevan halujakaan.

Inte en börda, utan en praktisk politisk garant för tvåspråkighet

Länkar

Tisdag, 24 Februari 2009 12:41

Björn Månsson i Hbl:s ledare 24.2.2009

Svenska Finlands folkting uppvaktar i dag president Tarja Halonen i ett angeläget ärende: det försämrade språkklimatet i vårt tvåspråkiga land.
En god utgångspunkt är de värdefulla markeringar Halonen gjorde då hon öppnade årets riksmöte. Hon påminde om grundlagens förpliktelser att trygga de språkliga behoven "på lika grunder", och efterlyste inte bara formell utan faktisk jämlikhet.
Halonens fina finska språkbild "Kieli on mielen koti" (ordagrant översatt: språket är sinnets hem) hade i officiell svensk översättning blivit "Språket är en del av vår innersta identitet".
Särskilt värdefull var iakttagelsen att språkrättigheterna "ofta är en förutsättning för att övriga grundläggande rättigheter ska kunna tillgodoses".
Också presidenten hade dock lagt märke till att "rätten att leva sitt liv på det egna språket" inte "i vardagen tillgodoses lika väl" som lagen förutsätter. Hon efterlyste "vilja och resurser" och "attityder och värderingar".
Det är vad presidenten kan göra, som en ledande opinionsbildare. Däremot har hon ingen makt att se till att viljan och resurserna räcker till eller att attityder och värderingar är de rätta.
Det är därför lite oklart vad Folktinget egentligen förväntar sig då det enligt gammal sed "går till kungs".
I själva verket riktas de språkpolitiska blickarna i dag mer mot en annan plats än Presidentens slott: mot Statsrådets festvåning några kvarter därifrån, där regeringen på väg mot "halvvägsmärket" uppdaterar sitt program.
I regeringsprogrammet finns redan en skrivning om att de språkliga konsekvenserna av stora förvaltningsreformer bör beaktas, men sfp vill i halvtidsgranskningen skärpa den.
De stora språkpolitiska avgörandena träffas inte på axeln Folktinget - presidenten utan snarare på axeln SFP - den övriga regeringen.
Många tecken tyder på att SFP i den sittande, "blågröna" regeringen Vanhanen har haft svårare att hävda de svenska behoven och intressena än i någon regering i mannaminne.
Kan det vara så illa att just en borgerlig regeringsbas, kryddad med de gröna, är den sämsta för svenskan?
Både Samlingspartiet och särskilt Centern var ju - i motsats till vänsterpartierna - länge enspråkigt finska partier, med rötter i fennomanska kretsar. Och för de gröna tycks svenskan vara en tolfte rangens fråga.
Snarare än om illvilja och något slags medveten förfinskningskampanj lär det väl ändå handla om aningslöshet, nonchalans och likgiltighet.
De här egenskaperna har i gengäld varit mycket iögonenfallande. Listan över svenska motgångar är lång.
Helsingin Sanomat noterade i söndags ett femtontal: allt från studentsvenskan (i den förra regeringen) och polis- och häradsdistrikt över dragkamperna kring Sibbo och Karleby samt mellan Vasa och Seinäjoki, till risken att SFP förlorar det enda svenska mandatet i Europaparlamentet.
Sfp-ledaren Stefan Wallin förklarar motgångarna med bristen på finska opinionsledare för tvåspråkigheten.

Seinäjokitidningen Ilkka gjorde i går på ledarplats en ytterst illvillig tolkning av listan i HS: den upptar kantänka inte motgångar för landets tvåspråkighet, utan bara för SFP:s "lokala maktställning". Det var då att ta i!
På vilket sätt skulle studentsvenskan, skrotningen av svenska polisdistrikt eller tingsrätter etcetera ha något med SFP:s maktposition att göra?
På listan finns på sin höjd ett par sådana som berör både landets tvåspråkighet och SFP:s intressen. Det gäller ju till exempel Finlands representation i Europaparlamentet.
Men så är Ilkkas tes också att SFP blivit en börda för landets tvåspråkighet:SFP driver ingalunda tvåspråkiga lösningar, utan enspråkigt svenska.
I sin iver att driva Seinäjokis intressen mot Vasas har tidningen väl aldrig ens hört talas om den så kallade taxellska paradoxen, den om att tvåspråkiga lösningar lätt resulterar i (finsk) enspråkighet, medan bara enspråkiga lösningar bäddar för helhetens, i sista hand landets, tvåspråkighet.
Man bör ju göra en klar skillnad mellan enskilda institutioners (börjande med daghems och skolors) språkliga status, och helhetens, landets.
Traditionellt har Ilkka stått centern nära, även om tidningen officiellt är politiskt obunden. Det förklarar för sin del varför den tydligen anser att tiden för ett "litet språkparti" är förbi. Centern har ju som det sista av de ursprungligen finska partierna startat en svensk verksamhet för att attrahera svensk- och tvåspråkiga väljare.
Ilkka har inte märkt att centerns svenska distrikt med sin totala avsaknad av inflytande i partiet är ett varnande exempel på hur det kunde gå om SFP inte fanns som praktisk politisk garant för landets tvåspråkighet.

 

 

 

 

Kielivalintoja

Länkar

Onsdag, 18 Februari 2009 11:47

Carmen Runonen skriver Länsi-Savo (18.2.)om betydelsen av språkval:

"Herran tähden sitä tuskaa, kun aikoinaan lukioon mennessä jouduttiin tekemään niin sanottu kielivalinta. Mahdollisuuksia oli tasan yksi. Tarjolla oli latinan kieltä viisi tuntia viikossa.

Meille "latinisteille" oli täysin käsittämätöntä, miten ihmistä voitiinkin näin piinata. Tuhlata nyt nuoruus kuolleen kielen opiskeluun.

Yli-innokas latinan opettaja ei puolestaan ymmärtänyt, miten Caesarin retket Galliaan ja Britanniaan olivat niin outoja juttuja meille. Nehän olivat yleissivistystä!

Vasta siinä vaiheessa, kun Asterixit alkoivat ilmestyä, pääsimme jyvälle, mistä Caesarin sotaretkissä oli oikein kysymys.

Ikä karttui ja vähän siinä sivussa järkikin.

Mikään muu kouluaine ei ole myöhemmin osoittautunut yhtä hauskaksi ja hyödylliseksi kuin latinan taidot. Miten sutjakkaasti taipuvat italian verbit, kun osaa latinan amaren taivutuksen. Ja lauseet lentävät!

Ennakkoluulojen hälventämisen aloitin oman jälkikasvuni kohdalla jo hyvissä ajoin.

Kerrottiin, että tunnetun latinistin, professori Päiviö Oksalan perheen ruokapöydässä puhuttiin arkisin latinaa ja pyhäisin kreikkaa.

Meillä eivät latinan taidot riittäneet pöytäkeskusteluihin, ja kovin sotaretkivoittoisia niistä jutuista olisi tullutkin.

Sen sijaan Tukholman kesät olivat antaneet joltisenkin pohjan puhua ruotsia. Ruokaillessa ainakin sunnuntaisin, puhelimessa arkisinkin.

Ei, mitään pakkoruotsia ei perheessämme ole koskaan ollut. Ei kotona eikä koulussa. Itse puhun ruotsia nykyisin kuin vanha virsikirja, mutta tyttärellä ei ole vaikeuksia vaihtaa puhetta sujuvasti toisesta kotimaisesta toiseen.

Kielitaito on pääomaa. Maantieteelle emme mahda mitään, ja meidän se toisten kieli on pääsääntöisesti opeteltava.

Englannin ylivalta on nykymaailmassa selviö. Koululaisistakin lähes 90 prosenttia valitsee sen pitkäksi kieleksi eikä heitä voi siitä syyttää. Maailma toimii nykyisin englanniksi yhä useammassa kolkassa.

Englantia puhuu ensimmäisenä kielenään yli 400 miljoonaa ihmistä. Toisena kielenä sitä puhuvien määrä arvioidaan 150 miljoonan ja 1,5 miljardin välille riippuen vähän siitä, miten sen osaaminen määritellään. On siinä puhekavereita kielitaitoiselle tarjolla.

Siitä huolimatta maailmassa on muitakin hyödyllisiä kieliä. Valitettavasti niiden opiskelu kouluissa on romahtanut. Reilussa parissakymmenessä vuodessa lyhyen saksan ylioppilaskirjoitukseen osallistuvien määrä on pudonnut yli 70 ja venäjän kirjoittajien määrä lähes 80 prosenttia.

Syy ei ole vain koululaisissa ja heidän vanhemmissaan. Syitä on myös kuntien säästötoimissa, jotka tekevät kielivalinnat vaikeiksi, jopa mahdottomiksi.

Kannattaisi kuitenkin miettiä, onko pitemmällä tähtäimellä kenenkään etu, että kielivalinnat kapenevat ja loppusuoralla ylioppilaskirjoituksissa kirjoitetaan vain yhden vieraan kielen koe.

Non scholae, sed vitae discimus."