Mistä tämä kaikki fanaattisuus kumpuaa?

Måndag, 8 Augusti 2011 07:29

Linkit

Karjalaisen toimituspäällikkö Sari Vanninen pohtii fanaattisuuden syitä (8.8.)

"Maailmaan mahtuu monenlaista fanaattisuutta, etenkin tänä päivänä. Fanaattisuus on kiihkoilua, jonkin asian ankaraa vaatimista tai vastustamista. Se on yleensä yhdistetty ääriuskonnollisiin liikkeisiin, onhan fanaattisen synonyyminä myös uskonkiihkoinen.

Ääriuskonnollisuuden ohella kiihkoilua liittyy myös äärinationalismiin sekä politiikan äärilaitoihin, niin oikealle kuin vasemmalle.

Juuri nyt fanaattisuutta - aivan oikein - kauhistellaan, koska Norjan joukkosurmien tekijäkin paljastui äärilaidan fanaatikoksi.

Mistä ihmeestä kaikenlainen äärikiihkoilu, olipa se sitten maahanmuuttajiin, pakkoruotsiin tai vaikkapa Kreikka-tukiin kohdistuvaa, syntyy?

Pelko lymyilee fanaattisuuden taustalla, pelko siitä, että jokin uhkaa jotain minulle tärkeää. Kun asetelma muuttuu mielen syvissä sopukoissa mustavalkoiseksi, uhkasta tulee todentuntuinen ja sen syyksi voi laittaa kaiken mahdollisen. Siis vaikkapa oma huonohko elämä on tuon maahanmuuttajan syytä tai ainakin kreikkalaisten, jotka nyt elävät meidän varoilla. On se myös ainakin vähän pakkoruotsin syytä.

Todellisuudessahan näin ei ole, vaan syyt löytyvät paljon lähempää, jopa peilikuvasta.

On kuitenkin helppo tukeutua äärilaitojen yksinkertaisuuksiin maailmasta, josta oikeasti on tullut monimutkainen paikka, sekamelska.

Fanaattisuuden taustalta löytyy myös aimo annos huonoa itsetuntoa. Jos tuo vieras onkin parempi kuin minä, niiden kulttuuri onkin vahvempi kuin meidän.

Tietenkin kiihkoilun takana on äkkipikaisuutta, itsehillinnän puutetta. Tuli nyt sanottua jyrkemmin kuin oli tarkoitus.

Kiihkoilua ei kuitenkaan ole välttämättä enempää kuin ennenkään. Kiihkomielisiä on ollut aina, Suomessakin esimerkiksi raittiusliikkeessä, lapuanliikkeessä ja vaikkapa taistolaisissa. Nyt kaikenlainen kiihkoilu vain tulee paremmin esille, koska kuka tahansa voi kiihkomielisiä ajatuksiaan suoltaa netissä, usein jopa ajattelematta.

Netissä samanmielisiä kiihkoilijoita myös löytää helposti. Havainto on varmasti vahvistava: hei, meitähän on useita. Kiihko kasvaa, ja pian näyttää siltä, että kaikki ovat samaa mieltä, ainakin ne viisi, jotka suoltavat yhtenään eri nimimerkeillä äärimielipiteitään netin ääri- ja valtamediankin keskustelupalstoilla.

Pian nekin, jotka eivät vielä kiihkoile, alkavat uskoa fanaattisen mielipiteen yleisyyteen. Kiihko leviää ja saa myös hiljaista kannatusta.

On kuin kaiken fanaattisuuden keskellä olisi unohtunut kultainen keskitie.

Kultainen keskitie kumpuaa antiikin kreikkalaisesta filosofiasta ja se tarkoittaa asiaintilaa kahden ääripään välissä. Ikaros poltti siipensä, kun ei uskonut isänsä neuvoon lentää meren ja auringon puolivälissä.

Suomessa kaikki tuntevat sanonnan kultainen keskitie. Se on äärimmäisyyksien välttämistä, sitä, mitä valtaosa suomalaisista kantaa mukanaan. Se on sitä, millä Suomesta on viime vuosikymmeninä rakennettu vauras yhteiskunta.

Siitä vain tuli kirosana konsensuspolitiikan vuosina, kun mikään ei liikuttanut ketään. No, nyt liikuttaa."