Sirpa Kähkönen

Hyvä historiantutkimus herättää tunteita

Sirpa Kähkönen

Torsdag, 20 Maj 2010 10:30

Rouvasväen yhdistys ja rahvaan lapset – suomen kielen asema kontrafaktuaalisesta näkökulmasta

Hyvä historiantutkimus herättää tunteita. Siinä se on sukua kaunokirjallisuudelle, vaikka historiantutkijat eivät aina tahdokaan tätä tunnustaa.

Ja vaikka Aristoteles väittikin Runousopissaan, että runous on filosofisempaa kuin historiankirjoitus, koska runous käsittelee sitä mitä olisi voinut tapahtua, kun taas historiankirjoituksen aiheena on se, mitä todella tapahtui – mitä Alkibiades sanoi ja teki – niin olisin erään äskettäisen haastattelun vuoksi valmis joustamaan Aristoteleen jaottelusta.

Professori Henrik Meinander sanoi Hufvudstadsbladetin haastattelussa 19.5.2010, että mikäli Ruotsi olisi onnistunut säilyttämään Suomen vuonna 1809, suomen kieli olisi marginalisoitunut vahvasti.

Tämä pieni kontrafaktuaalinen lause herätti minussa yllättävän vahvan tunnereaktion.

Reaktio oli yllättävä siksi, että yliopistovuosien opettajani Matti Klinge, Rainer Knapas ja Henry Rask - samat muuten kuin Henrik Meinanderillakin - olivat osoittaneet, kuinka monta uutta ajatusta ja näkökulmaa mahtuu heterogeeniseksi luulemaani Suomeen. Olin kasvanut suomenkielisessä koulussa, jossa "kansallisen heräämisen" tarina oli keskeinen ja hellitty myytti. Yliopistossa olin uskonut käsittäväni jotain siitä, kuinka toisin suomenruotsalaiset katsovat yhteistä maatamme ja sen historiaa.

Mutta Henrik Meinanderin esittämä ajatus suomen kielen marginalisaatiosta teki minut äärettömän onnettomaksi. Olin lehteä lukiessani juuri matkalla Kuopioon Rouvasväen yhdistyksen 150-vuotisjuhlaan, ja kun laskin HBL:n kädestäni, pohdin Kuopion historian tilastollisia faktoja: 1800-luvun puolivälissä Kuopion suomenkielinen rahvas oli pääosin köyhää ja oppimatonta. Rouvasväen yhdistyksen kantavan voiman, Minna Canthin, salongissa keskusteltiin ranskalaisesta filosofiasta mutta kansanihmisistä vain häviävän pieni osa osasi lukea.

Epäilemättä Suomen suuriruhtinaanmaan asema antoi suomen kielelle mahdollisuuden kehittyä siihen asemaan, jossa se nyt on. Pystyn rationaalisesti täysin erittelemään ja hyväksymään Henrik Meinanderin ajatuskokeen lopputuloksen. Mielenkiintoista onkin tutkia, miksi ajatus tunnetasolla on niin vaikeasti sulatettavissa.

Tähän liittyy omalla kohdallani hämärä luokkaristiriidan perintö ja atavistinen sorron aavistus. Sympatiani oppimatonta suomenkielistä rahvasta kohtaan on yhtä suurta kuin Minna Canthilla aikoinaan. Canth näki sen, miten pelkkä rouvien hyväntekeväisyys ei riitä rahvaan auttamiseen; tarvitaan oppia. Olen samaan tapaan kahden maailman välissä kuin Canthkin oli - minulla on kosketus niin työväkeen kuin sivistyneistöönkin. Koen ponnistaneeni marginaalista jo sen vuoksi, että taustani on työväenluokkainen. Jos sen lisäksi olisin ollut kieleni vuoksi vahvasti marginaalissa, kenties minulla ei olisi ollut mahdollisuuksia luokkaretkeen.

Tai sitten osaisin nyt ruotsia paljon paremmin kuin osaan nyt! Ja käyttäisin sitä ujostelematta. Olisin jatkuvassa yhteydessä emämaahan Ruotsiin ja tuntisin sen kirjallisuuden ja kulttuurin syvällisesti, osana omaa kertomustani. Ehkä kirjoittaisinkin ruotsiksi, ja kirjani eläisivät samassa kirjallisessa kontekstissa Lagerlöfin ja Strindbergin kanssa. Kiintoisa näköala.

Ja suomen kieli olisi kenties baskin tai bretonin tapainen kuriositeetti, jota ekstremistit hellisivät. Tai jokin kolmas tie: virolaistyyppinen selviytymisen ja osittaisen sulautumisen reitti nykymaailmaan.

Henrik Meinanderin haastattelu aiheutti vahvan positiivisen järkytyksen minulle tavallisena keskiviikkoaamuna. Juuri sellaisia historioitsijoiden tulee tarjota suurelle yleisölle. Meinanderin tapa kirjoittaa, kysyä ja pohtia on läpikotaisin harkittu, elegantti ja haastava. Hänen tapansa tutkia Suomen historiaa saa lukijan pohtimaan jähmettyneitä ajatusmallejaan ja osoittaa kirkkaasti, millainen 1800-luvulla kokoon runoiltu fantasia tämä Suomeksi kutsumamme maa on.

Bad Grankulla och Tammisaari – mikrohistoria inpackad i namn

Sirpa Kähkönen

Måndag, 22 Mars 2010 12:49

Detta hände i början av mars. Jag höll just på att skriva min följande bok och vandrade fortfarande i dess världar.

En kväll hämtades jag till Grankulla för att tala till krigsivalider. Kaunialan sotavammasairaala hette anstalten i min ungdom - nuförtiden heter den bara Kaunialan sairaala. Namnet är viktigt i den här historien.

Läs mer

När hurri var populärare än ryssä

Sirpa Kähkönen

Måndag, 18 Januari 2010 15:47

Mina svägerskor tycker att de är finlandssvenska. Jag har alltid avvisat tanken av språkliga skäl: ingen av dem talar svenska. Visst har några av deras släktingar varit svenskspråkiga - men deras mor var helfinsk och deras far var rysk till sitt ursprung.

Läs mer

Kielipolitiikkaa ja kukkapuoteja

Sirpa Kähkönen

Måndag, 21 December 2009 16:57

Olen viime ajat liikkunut erään 20-luvun naisen jäljillä Helsingissä. Häntä seurattiin silloinkin, ja sen vuoksi hänestä on jäänyt tietoja arkistoihin. Erään tiedottajan mukaan hän lähti hotellistaan iltapäivällä ja meni Kluuvikadun Fazerille. Sen jälkeen hän pistäytyi Kyrklundin kangaspuodissa ja Wardin kukkakaupassa. Tämän jälkeen minä tiesinkin jo, että hän puhui ruotsia. Hän ei osannut suomea, sen tiesin, mutta hänen muu kielitaitonsa oli minulle tutkimuksen siinä vaiheessa vielä pieni arvoitus. Noista muutamista paikoista saatoin kuitenkin päätellä sen, minkä muut lähteet myöhemmin varmistivat. Saatoin päätellä siksi, että olin elänyt vielä sen ajan loppuvaihetta, jolloin esimerkiksi Wardin kukkakauppa resonoi ruotsinkielisen erityisyyden kanssa.

Läs mer

Hur råda bot på det passiva motståndet mot svenskan?

Sirpa Kähkönen

Måndag, 30 November 2009 13:47

Jag tycker att författarens främsta uppgift är att bekämpa rädsla. Därför skriver jag nu på svenska. Även om jag är ytterst rädd för att bli hånad för språkets skull.

Den 20 november sade Folktingets ordförande Anna-Maja Henriksson i Hufvudstadsbladet, att Åland kan lämna helfinskt Finland, om svenskans ställning ytterligare försvagas.

Läs mer

Balladeja kahdella kielellä

Sirpa Kähkönen

Måndag, 2 November 2009 13:32

Kun kuuntelin Emma Salokosken ja Ilmiliekki Quartetin uutta levyä Vi sålde våra hemman, jokin etäinen muisto havahtui.

Olen viime viikot istunut arkistoissa lukemassa muistitietoa, ja saattaa olla, ettei Salokosken laulujen aiheuttama liikahdus ollut pelkästään omaan historiaani liittyvä. Levyn nimikappale on 1850-luvulla kirjoitettu balladi Amerikan-siirtolaisista, ja sen karussa koskettavuudessa kaikuvat suullisen perinteen ikiaikaiset käytännöt.

Läs mer

Kulttuurikirjoittaminen ja kesäparatiisien riuskat rouvat

Sirpa Kähkönen

Måndag, 31 Augusti 2009 11:17

Hufvudstadsbladetin lukijana jaksan ihastella lehden kulttuuriosaston intohimoista suhdetta kirjallisuuteen. Pitkiä arvosteluja. Analyyseja kirjoista. Kirjailijoitten kuvia. Kuvia kirjojen kansista. Plock & fynd -palsta, jolla yhdistellään ajankohtaisia ja jo kauan sitten julkaistuja kirjoja näkemyksellisiksi tai riemukkaan oikullisiksi kombinaatioiksi.

Läs mer