Suomi

Molemmille kielille on sijansa

Linkit

Torsdag, 20 Januari 2011 08:42

Warkauden Lehti muistuttaa pääkirjoituksessaan (20.1.), että vaikka venäjän opetusta lisättäisiin, se ei tarkoita ruotsin sysäämistä syrjään. Kysymyksessä kun on maan toinen virallinen kieli.

"Ikiaikainen keskustelu ruotsin kielen asemasta ja opetuksesta ei ota laantuakseen. Nyt käytävä keskustelu puhkesi, kun pääministeri Mari Kiviniemi (kesk.) esitti syyskuussa, että itäsuomalaisissa kouluissa olisi mahdollista lukea venäjää ruotsin asemesta.

Tämä liippaa myös varkautelaisia. Varkauden kaupunki päättää ensi kuussa, onko se mukana niiden itäsuomalaisten kuntien joukossa, jotka hakevat opetusministeriöltä kokeilulupaa peruskoulun kieliopintoihin. Tämä lupa antaisi mahdollisuuden valita joko ruotsi tai venäjä.

Ratkaisu puoleen tai toiseen ei ole yksiselitteisen helppo. Ruotsin korvaaminen venäjällä toisi mukanaan myös muita muutoksia ja sillä olisi laaja vaikutus koko koulutusjärjestelmään.

Totuus on, että suurimman rajanaapurimme kieltä ja kulttuuria tunnetaan kautta maan liian huonosti. Venäjän merkitystä ja Suomelle suomia mahdollisuuksia ei oivalleta aina edes Itä-Suomessa saati sitten maanlaajuisesti.

Venäjälle olisi tilausta varsinkin Itä-Suomen elinkeinoelämän näkökulmasta. Venäjän taitajia tarvittaisiin teollisuuden ja palvelualan leipiin huomattavasti nykyistä enemmän. Oikein oivallettuna Venäjä ja varsinkin Pietarin seutu on itäsuomalaisten sampo, ja suurin menestyksen este on nimenomaan huono venäjäntaito ja vanhakantainen ja takapajuinen asenne suhtautumisessa Venäjään.

Samaan aikaan ruotsin kielen merkitys on vähentynyt. Tosiasia on, että ruotsi on kuitenkin Suomen toinen virallinen kieli, ja ruotsinkielisellä vähemmistöllä on oikeus tulla palvelluksi äidinkielellään, olipa venäjän asema mikä tahansa. Valintatilanteessa olevien kannattaa muistaa sekin, että ruotsin taitamattomuus on este virkauralla.

Venäjän opetusta ja sen merkitystä on syytä tehostaa kautta koulutusjärjestelmän. Sen ei suinkaan tarvitse tarkoittaa ruotsin sysäämistä syrjään, vaan molemmille löytyy varmasti sijansa. Valinnaisuus on parempi ratkaisu kuin pakko."

Jumiudutaanko ikiaikaiseen kiistaan?

Linkit

Fredag, 14 Januari 2011 09:30

Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää - Jumiudutaanko ikiaikaiseen kiistaan? Näin otsikoidaan verkkouutisissa STT:n juttu Pasi Saukkosen tutkimuksesta Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää.

"Puhe ruotsin kielestä ja ruotsinkielisistä käy vilkkaana, etenkin nettitoreilla. Juttua tulee - ja paljon, mutta pääasiassa toisen osapuolen ohi.

- Keskustelu ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisista Suomessa jakautuu nykyisen kielipoliittisen tilanteen puolustajiin ja sen arvostelijoihin. Nämä ryhmät puhuvat merkittävissä määrin toistensa ohi. Tieto ja keskinäinen ymmärrys eri osapuolten tilanteesta ja näkemyksistä on varsin heikolla tasolla, kertoo dosentti Pasi Saukkonen selvityksessään Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää.

Saukkosen lähinnä netissä ja painetussa sanassa käytyä keskustelua ruotiva tutkimus julkistettiin torstaina Helsingissä. Työn tilaaja on Ajatushautomo Magma.

Netti on välineenä moderni, mutta kielikysymyksessä ajattelu on tukevasti vanhakantaista. Keskustelu polkee paikallaan, eikä maisema vaihdu.

- Näihin vaatimuksiin (kaventaa kielellisiä ja kansalaisoikeuksia) on ajoittain sisältynyt ilmaisuja, jotka ovat antaneet aihetta kysyä, ollaanko Suomessa palaamassa sadan vuoden takaisiin aikoihin, kieliriitojen tielle, Saukkonen kysyy huolestuneena.
Paljon savua, vähän tulta

Kriitikot Saukkonen jakaa uusfennomaaneihin ja pragmaatikkoihin.

Uusfennomaanit sitovat kielen ja kansakunnan yhteen sekä lähtevät historian tulkinnoissaan Ruotsin vallan ajan "vääryyksistä". Pragmaatikot esimerkiksi katsovat, että ruotsin kielen opetus vie aikaa muilta kieliltä.

Keskustelun vilkkaudesta ei voi vetää johtopäätöstä, että ruotsin kieli ja ruotsinkieliset askarruttaisivat koko kansaa. Kirjoittajien joukko on pieni mutta aktiivinen.

Parranpäristäjät saattavat ampua omaan jalkaansa käyttämällä kärkevää kieltä.

- Suomalaisen yhteiskunnan päätöksentekijöiden piirissä ne (kärkevät ja radikaalit ilmaisut) ovat todennäköisesti ennemmin vähentäneet kuin lisänneet halukkuutta toimia aktiivisesti ruotsin kielen aseman muuttamiseksi.

Suomenruotsalaisia ihmisiä kohtaan sinällään ei tunneta yleisesti vihaa. Koko kansasta Saukkonen ei mene takuuseen, kun häneltä kysytään, pitääkö suomenruotsalaisen pelätä kävellessään kaupungilla.

- Väkivaltainen kieli on lisääntynyt ja polarisoitu keskustelu on otettava vakavasti."

Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää?

Teema

Torsdag, 13 Januari 2011 08:16

Keskustelu ruotsin kielestä ja suomenruotsalaisista Suomessa jakautuu nykyisen kielipoliittisen tilanteen puolustajiin ja sen arvostelijoihin. Nämä ryhmät puhuvat merkittävissä määrin toistensa ohi. Tieto ja keskinäinen ymmärrys eri osapuolten tilanteesta ja näkemyksistä on varsin heikolla tasolla, toteaa dosentti Pasi Saukkonen selvityksessään "Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää". Saukkonen teki selvityksensä Ajatushautomo Magman tilauksesta.

Läs mer: Mikä suomenruotsalaisissa ärsyttää?

Kielitaidosta tehtiin pelimerkki

Linkit

Torsdag, 30 December 2010 09:59

Frågan om skolsvenskan får inte bli en spelbricka för den svenskspråkiga befolkningens intressen, noterar ledarskribenten Antti Blåfield i Helsingin Sanomat 30.12.

"Suomen ruotsalaisen kansanpuolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds kohautti ruotsinkielistä Suomea joulun alla esittämällä Hufvudstadsbladetissa (22.12.), että puolue voisi luopua ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa, jos kielivähemmistölle taattaisiin vastineeksi nykyistä tiukemmin säännöksin oikeus palveluihin omalla äidinkielellään.

Rkp puheenjohtaja Stefan Wallin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos tuomitsivat esityksen.

Jos suomenkielisissä kouluissa luovuttaisiin ruotsin kielen pakollisuudesta, vastaavasti suomen kielen pakollisuudesta tulisi luopua ruotsinkielisissä kouluissa, sanoi Wallin.

Miksi antaa periksi asiassa, jossa yksikään suuri puolue ole vaatinut muutosta, hämmästeli puolestaan Wideroos.

Torvaldsin kolumni ilmestyi samana päivänä kuin Yleisradio julkisti verkkomielipidetiedustelun tulokset, joiden mukaan neljä kymmenestä ruotsinkielisestä olisi valmis luopumaan ruotsin kielen pakollisuudesta peruskoulussa.

Tosin kysymyksenasettelu oli johdatteleva: "Olisiko kielirauhan kannalta parempi, jos pakollisesta kouluruotsista luovuttaisiin, koska se herättää niin paljon aggressioita?"

Torvaldsin kolumnia seuraavana päivänä Rkp:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck pohti Hufvudstadsbladetissa samaa asiaa - hyvin ahdistuneena. Hänen mukaansa ruotsin asemaa ollaan heikentämässä salamitekniikalla: ensin leikataan ruotsin kielen pakollisuus peruskoulussa, sitten yliopistossa ja lopulta ruotsin kielen asema kansalliskielenä.

Toisin kuin Torvalds, Stenbäck pitää ruotsin opetusta peruskivenä, jonka varassa suomenruotsalaisten kielioikeudet ovat. Siksi Stenbäck olisi valmis joustamaan kielen opiskelun pakollisuudesta vain tarkoin ehdoin: ruotsin kielen opetuksen määrä ja taso tulisi turvata erityisesti yläasteella, lukioissa ja korkeakouluissa. Näin varmistettaisiin, että olisi riittävän suuri määrä ihmisiä, jotka osaavat ruotsia.

Ruotsinkielisen ajatushautomon Magman johtaja Olav S. Melin taas on esittänyt, että pakon tilalle tulisi subjektiivinen oikeus ruotsin opiskeluun.

Ruotsin asema perusopetuksessa ei ole kuitenkaan vain ruotsinkielisten keskinäinen asia. Se ei ole kielipoliittisen pelipöydän pelimerkki, jolla suomenruotsalaiset voivat halutessaan käydä kauppaa vaikkapa palveluiden turvaamisesta.

Ruotsin kieltä on puhuttu Suomessa noin tuhat vuotta, ja suomalaista sivistystä on rakennettu sekä ruotsiksi että suomeksi.

Kyse ei siis ole jostain Suomeen kuulumattomasta asiasta vaan suomalaisuuden yhdestä ulottuvuudesta ja perusoikeudesta.

Puhe "pakkoruotsista" perustuu ajatukseen, että ihminen oppii enintään kaksi vierasta kieltä. Kun kaikki oppivat joka tapauksessa huonoa englantia, "pakkoruotsi" riistää lapsilta mahdollisuuden oppia englannin lisäksi mitään muuta maailmankieltä.

Monella on toisenlaisia kokemuksia. Yhden vieraan kielen oppiminen auttaa seuraavan oppimisessa. Kielet ovat perheitä, ja yksi kieli on portti muihin: esimerkiksi ruotsi on portti toisiin germaanisiin kieliin, kuten yhä tärkeämpään saksaan. Kansainvälisissä tehtävissä menestyminen vaatii, että vieraiden kielten opiskelu jatkuu läpi elämän. Ilman kykyä sujuvaan kommunikointiin nerokin vaikuttaa idiootilta.

Suomenkieliset tekevät itselleen karhunpalveluksen, jos he jättävät ruotsin kielen puolustamisen suomenruotsalaisille.

Miksi ihmeessä omin toimin vaurioittaa tärkeätä yhteyttä Pohjolaan ja läntiseen kieliperheeseen? Miksi tehdä oman kansalliskielen opiskelusta vastakkainen tai vaihtoehtoinen asia muiden kielten opiskelulle?

Ruotsin kielen taito ja sen avulla saatava yhteys pohjoismaisiin työ- ja muihin markkinoihin voi vielä olla arvaamattoman arvokas asia globalisoituneessa maailmassa, jossa alueiden merkitys kasvaa uudelleen.

Yksi asia on kiistaton: ruotsin opetuksen peruskoulussa on annettu rämettyä. Se ei innosta eikä anna valmiuksia käyttää ruotsia."

Kieliriita yllättävällä taholla

Linkit

Tisdag, 28 December 2010 09:07

Turun Sanomat propagerar i sin ledare (27.12.) för ett slopande av svenskan som nationalspråk när det mångkulturella inslaget i Finland ökar.

Keväällä 2004 Suomessa uudistettiin ylioppilastutkinnon rakennetta niin, että pakolliseksi jäi enää äidinkieli. Sitä ennen järjestelyä oli kokeiltu eri puolilla maata liki kymmenen vuotta. Kun koe olisi suotu kaikille kouluille, oikeuskansleri murahti, että joku tolkku kokeilemisellakin pitää olla. Kokeilu olisi muutettu vakinaiseksi käytännöksi jo Paavo Lipposen hallituksen aikana, ellei pääministeri olisi puuttunut asiaan.

Ruotsalainen kansanpuolue vastusti muutosta kielipoliittisista syistä ankarasti. Sen mielestä ruotsi oli syytä pitää pakollisena yo-kirjoituksissa. Ajan oloon Rkp on joutunut puolustamaan pakkoruotsiksi nimettyä oppiainetta peruskouluissa, kun on käynyt ilmi, että opetuksen tulos on osoittautunut paikoin onnettoman heikoksi. Syynä on usein ollut suomenkielisten oppilaiden vastentahtoinen asenne hyödyttömäksi katsomansa kielen pänttäämiseen.

Nyt kieliriita on yllättäin puhjennut Rkp:n sisällä. Puolueen varapuheenjohtaja Nils Torvalds ehdotti, että pakollisesta ruotsin opetuksesta voidaan luopua. Puheenjohtaja Stefan Wallin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ulla-Maj Wideroos ovat tyrmänneet Torvaldsin ajatukset. Wallin on aiheellisesti muistuttanut, että pakkoruotsista luopumisen ohella on sitten luovuttava myös pakkosuomesta ruotsinkielisissä kouluissa.

Torvaldsin ehdotukseen sisältyy vaatimus, jonka mukaan kaksikielisyyden takaavaa lakia olisi tulkittava entistä tiukemmin. Pikemminkin olisi nostettava kissa pöydälle ja pohdittava, onko enää järkevää ylläpitää kahta virallista kieltä pienen vähemmistön takia. Suomi on maahanmuuton seurauksena monikielinen maa. Perustuslain 17 pykälän mukaan meillä on kuitenkin kaksi kansalliskieltä: suomi ja ruotsi.

Kosketus katkennut kaksikielisyyteen

Linkit

Torsdag, 11 November 2010 13:18

Harry Lönnfors, professor i svenska vid Tammerfors universitet, börjar bli trött på tjatet om tvångssvenskan. Han intervjuas i tidskriften Aikalainen av Heikki Laurinolli:

- Tämä maa tulee aina tartteen ihmisiä, jotka osaa ruotsia oikeesti hyvin ja jopa todella hyvin. Sitten on toinen juttu, että pitääkö kaikkien osata huonosti, sanoo ruotsin professori Harry Lönnroth.
Ruotsin professoria kielikiista jo kyllästyttää

Keskustelu pakkoruotsista alkaa ruotsin kielen professoria "pikkasen jo kyllästyttää".

- On tullut uusi sukupolvi, joka näkee ruotsin kielen eri lailla, eikä se ole niitten vika. On tullut päättäjiä, joilla ei enää ole samanlaista omakohtaista kosketusta kaksikielisyyteen kuin 1940-luvulla syntyneillä, arvioi Tampereen yliopiston pohjoismaisten kielten professuuria hoitava Harry Lönnroth.

Pohjoismaiset kielet tarkoittaa käytännössä ruotsia, sillä tanskan ja norjan opetus on kutistunut. Vakituista henkilökuntaakin oppiaineessa on vain yhden lehtorin verran. Tampereella ruotsin oppinsa saanut Lönnrothkin siirtyy vuoden vaihteessa hoitamaan vakituista ruotsin professuuria Vaasaan.

Pakkoruotsin pelko politiikan tasolle

Suomenkielisessä tamperelaiskodissa kasvanut Lönnroth kummastelee, mistä johtuu vuodesta toiseen jatkuva keskustelu pakkoruotsista. Miksi juuri ruotsi, onhan muitakin ns. pakkoaineita?

Uutta on Lönnrothin mukaan se, että nyt keskustelu on siirtynyt poliittisen päätöksenteon asteelle. Hallinnollisia muutoksia tehtäessä kieli ei enää paina niin paljon kuin ennen. Seuraukset voivat vaikeuttaa arkea.

- Pohjanmaalla ei tarvitse mennä kuin pikkasen Vaasan ulkopuolelle, niin tapaa kalastajan, joka ei osaa suomea. Kyllä pitäisi ymmärtää molempia osapuolia. Ei tämä saisi olla syyllistävää kummaltakaan kannalta.

Kiistan ytimeen eli kysymykseen kouluruotsin pakollisuudesta ei Lönnroth haluaisi ottaa kantaa.

- Jos täytyy arvaus heittää, niin luulenpa, että varmaan jossain vaiheessa ollaan siihen menossa, että siitä (ruotsin kieli) tulee vapaaehtoinen. Kaikki merkit näyttää siltä. Se on ihan toinen asia, onko se hyvä vai huono asia, mutta kyllä se varmaan joskus tulevaisuudessa tulee se tulos.

Ruotsin asema syytä turvata

Ruotsin tarve ei Suomesta häviä, vaikka kouluruotsin pakollisuus menisikin.

- Tämä maa tulee aina tartteen ihmisiä, jotka osaa ruotsia oikeesti hyvin ja jopa todella hyvin. Sitten on toinen juttu, että pitääkö kaikkien osata huonosti. Tämä on arvokysymys, mitä halutaan ja mitä tämä maa haluaa.

Kaksikielistä historiaa ei voi pyyhkiä pois Suomesta.

- Jos Suomea haluaa ymmärtää, niin kyllä siinä on ruotsilla ollut iso rooli. Kaksikielisyys on ihan perustuslaissa määrätty asia. Ei se ole kevyt asia, se velvoittaa myös.

Lönnroth uskoo, että ruotsin kielen puolustajat suhtautuvat kieliasiaan aika realistisesti.

- Pääasia on, että tässä maassa taataan ne perustuslain edellyttämät kielelliset oikeudet ja palvelut. Ydinkysymys on se, että Suomessa on pystyttävä elämään perustuslain edellyttämällä tavalla.

- Kyllä mä sen ymmärrän, että ei se ruotsi kaikkien päähän mene. Ei sitä kaikki tule osaamaan eikä voi edellyttääkään. Kyllä tässä täytyy olla semmonen järkevän asiallinen linja. Ei sitä kieltä opi, jos ei ole motivoitunut. Se on vaan niin totta.

Lönnroth ei usko kikkakonsteihin, joilla yritetään tehdä opetuksesta kivaa.

- Motivaatio pitää löytyä omakohtaisesta yhteydestä. Se on tietenkin aika vaikeata Ilomantsissa, mutta se on vähän helpompaa Pohjanmaalla, Uudellamaalla tai Turun seudulla.

Ruotsin suosio kestää yliopistossa

Kielikiista ei ole vähentänyt ruotsin oppiaineen hakijamääriä yliopistossa. Tampereelle haki tänä vuonna yli sata opiskelijaa, joista 23 valittiin. Ensi vuonna otetaan vain 15 opiskelijaa. Se ei johdu kiinnostuksen laskusta vaan opetushenkilökunnan puutteesta.

- Kyllä meille tulijoita on, ja tilanne on hyvä valtakunnallisestikin. Toinen juttu on se, että tänne tulijoitten kielitaito on huonompi. Se näkyy taas tässä meidän työssä, Lönnroth kertoo.

Suurin osa ruotsin opiskelijoista tähtää opettajiksi, mutta Lönnroth arvioi ammattivalikoiman monipuolistuvan. Valmistuneet ovat työllistyneet hyvin.

Tampere sisämaan ainoa kielisaareke

Tampereen ruotsi muodostaa Sisä-Suomen ainoan ja koko maan suurimman ruotsalaisen kielisaarekkeen. Lönnrothin tutkimusten mukaan Tampere on ainoa kielisaareke, jossa asuu yli tuhat ruotsinkielistä.

Muut Suomen ruotsalaiset kielisaarekkeet sijaitsevat Kotkassa, Porissa ja Oulussa. Tampereen, Kotkan ja Porin ruotsi on peräisin kaupunkien teollisesta historiasta. Oulu taas on saanut kosketuksen ruotsin kieleen merkittävänä kaupan keskuksena.

Tampereen ruotsi ei Lönnrothin mukaan poikkea kielenä muusta suomenruotsista. Mitään suomenkielisiin verrattavaa nääs-murretta eivät Tampereen ruotsinkieliset puhu.

- Tampereen ruotsissa ei ole mitään Pohjanmaan murteisiin verrattavaa. Niissä on todella vaikeaselkoisia ja monimutkaisia vanhoja murrepiirteitä.

Tampereen ruotsi on samanlaista kuin Turussa tai Helsingissä puhuttava standardi suomenruotsi. Omaleimaista Tampereella on kaksikielisyys. Täällä ruotsinkieliset hallitsevat molemmat kielet ja kielirajan ylittäminen on osa luonnollista elämää.

Carola Sandbacka ja Väinö Linna

Elävä kieliyhteisö tuottaa elävää kirjallisuutta. Tampereen ruotsinkieliset voivat ylpeillä sillä, että heidän joukostaan on noussut kaupungin ensimmäinen runoilija Augusta Lundahl, joka oli Runebergien ystävä ja Lauantaiseuran jäsen.

Elävää kirjallisuutta yhteisö tuottaa tavallaan yhä. Tampereella syntynyt, Walesissa asuva Carola Sandbacka julkaisee tänä syksynä trilogiansa kolmannen osan nimeltä Under kriget (Sodan varjossa).

Mikä on ruotsin professorin klassikkosuosikki?

- Jaa, hetkonen. Nyt pistit pahan. Itse asiassa olen Väinö Linnaa lukenut viime aikoina ja Sandbackan rinnalla luen Kiven Seitsemää veljestä.

Pakkoruotsista ei varaa luopua

Linkit

Måndag, 11 Oktober 2010 08:14

I Kainuun Sanomat (11.10.)skriver Seppo Turunen om hur hetskheten mot svenskan fått honom att ändra åsikt om "tvångssvenskan". Skolsvenskan behöver vi som motvikt mot allsköns rasistiska tendenser.

"Olen aina ja härkäpäisesti vastustanut pakkoruotsia. Olen aina ollut sitä mieltä, että etenkin täällä itärajan tuntumassa nuoria on turha kiusata mokomalla turhakkeella, vaan en ole enää. Tässä maailman ajassa meillä ei ole minkäänlaista mahdollisuutta luopua kouluruotsista.

Miksi käänsin takkini? No hyvä. Minä selitän. Syy ei ole kielipoliittinen vaan poliittinen.

Läs mer: Pakkoruotsista ei varaa luopua