Logga in

Sök

Arkiv Tema Suomen juutalaiset

Suomen juutalaiset

Laillinen asema

Suomen juutalaiset on yksi Suomen perinteisistä vähemmistöistä, eli sellaisista etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä, jotka ovat olleet olemassa Suomessa jo useita vuosikymmeniä, tai niin kuin Suomen juutalaiset jo pitkälti toistasataa vuotta. Usein perinteisiä vähemmistöjä kutsutaan myös kansallisiksi vähemmistöiksi tai kulttuurivähemmistöiksi. Suomen perustuslain 17 § muodostaa tärkeän perustan tällaisten väestöryhmien vähemmistöoikeuksille. Sen mukaan näillä ryhmillä on "oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan". Keskeisiä perustuslain suomia perusoikeuksia vähemmistöryhmiin kuuluvien kannalta ovat myös muun muassa yhdenvertaisuus lain edessä (6§) sekä uskonnon ja omantunnon vapaus (11§). Suomi on myös ratifioinut kaikki keskeiset vähemmistöjen oikeuksia käsittelevät kansainväliset sopimukset ja julistukset.

Historia

Pysyvän juutalaisasutuksen voidaan katsoa syntyneen 1800-luvun alkupuoliskolla, kun Suomessa palvelleet tsaarin armeijan juutalaiset sotilaat, ns. kantonistisotilaat, saivat luvan asettua asumaan maahan. Valtaosa heistä ja heidän perheenjäsenistään oli alun perin kotoisin Venäjältä ja sen alusmaista kuten Liettuasta, Latviasta ja Puolasta. Elämä silloisessa Venäjän alaisessa Suomen suurruhtinaskunnassa oli täynnä rajoituksia ja kieltoja ja vain muutamat ammatit, kuten vanhojen tavaroiden ja vaatteiden kauppa oli sallittua juutalaisille. Yksi tunnetuista juutalaisten kauppapaikoista oli Helsingin Simonaukiolla sijainnut narinkkatori, jonka mukaan nykyisin paikalla sijaitsevan Kampin kauppakeskuksen edessä oleva aukio on saanut nimensä.

Täydet kansalaisoikeudet juutalaiset saivat vasta Suomen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918. Se antoi mahdollisuuden vapaaseen ammatinvalintaan ja opiskeluun ja muutti Suomen juutalaisväestön elinkeinorakennetta ja koulutustasoa nopeaan tahtiin. Narinkkakauppiaiden lapset eivät enää automaattisesti jatkaneet vanhempiensa ammattia vaan heitä kannustettiin kouluttautumaan muihin parempana pidettyihin ammatteihin. Kansalaisoikeuksien saaminen vauhditti integroitumista ympäröivään yhteiskuntaan myös muun muassa kotikielen osalta jiddish vaihtui ensin ruotsin kieleen ja 1900-luvun puolenvälin jälkeen enemmistö Suomen juutalaisista puhui jo suomea äidinkielenään.

Merkittävä ajanjakso integroitumisen kannalta oli toinen maailmansota. Suomen juutalaiset palvelivat Suomen armeijassa muiden suomalaisten tavoin. Sodissa kaatui kaiken kaikkiaan 23 Suomen juutalaista sotilasta, joka oli varsin korkea määrä pienelle yhteisölle. Monasti onkin sanottu, että viimeistään tuolloin Suomen juutalaiset lunastivat lopullisesti paikkansa ja hyväksynnän suomalaisessa yhteiskunnassa.

Jatkosota toi mukanaan toisen maailmansodan historiaan mielenkiintoisen juonen, kun juutalaiset sotilaat taistelivat rinta rinnan Suomen liittolaisen, natsi-Saksan sotilaiden kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Esimerkiksi Neuvostoliiton vastaisella rintamalla oli juutalaisten sotilaiden rukousteltta aivan saksalaisten silmien alla. Saksan voimakkaasta painostuksesta huolimatta Suomen hallitus kieltäytyi rikkomasta millään tavalla juutalaisen vähemmistönsä kansalaisoikeuksia, mikä myös omalta osaltaan osoitti, että Suomen juutalaiset olivat vakiinnuttaneet asemansa tasavertaisina kansalaisina.

Pieni mutta aktiivinen yhteisö

Suomessa asuvien juutalaisten määrä on pysynyt koko aikana melko pienenä ollen enimmilläänkin vain noin 2000 1920- ja 1930-luvuilla. Sotien jälkeinen määrää laski maastamuutto muun muassa Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin sekä 1948 itsenäistyneeseen Israeliin. Tänä päivänä Suomen kahdessa juutalaisessa seurakunnassa, Helsingin ja Turun seurakunnissa, on yhteensä noin 1250 Suomessa asuvaa jäsentä, joista suurin osa, noin 1050 kuuluu Helsingin juutalaiseen seurakuntaan. Tämän lisäksi Suomessa asuu eri puolilla maata toista sataa israelilaista ja Venäjän juutalaista, mutta heistä vain osa pitää yhteyttä seurakuntiin.

Molemmat juutalaiset seurakunnat ovat pienestä koostaan huolimatta jo parin sadan vuoden ajan kyenneet ylläpitämään varsin hyvin organisoitua juutalaista uskonnollisia ja sosiaalisia palveluja sekä kulttuuri- ja opetustoimintaa. Seurakuntien jäsenet asuvat eri puolilla pääkaupunkiseutua tai Turkua, ja juutalaisen yhteisön toiminta on keskittynyt näiden kaupunkien seurakuntakeskuksiin. Viime vuosikymmenen aikana Turun seurakunnan toiminta on hieman hiipunut pienentyneen jäsenmäärän takia.

Helsingin juutalainen seurakuntakeskus sijaitsee Helsingin keskustassa ja koostuu vuonna 1906 rakennetusta synagogasta sekä viereisestä seurakuntatalosta, joka rakennettiin vuonna 1961. Seurakuntakeskus palvelee jäsentensä tarpeita lapsuudesta vanhuuden päiviin asti. Keskuksessa toimii lasten päiväkoti ja peruskoulua vastaava yksityinen koulu Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu. Seurakunta tarjoaa jäsenilleen myös vanhusten hoivapalveluja.

Lasten päiväkoti, Gan Jeladim, on kokopäiväinen päiväkoti, jossa on noin 40 3–6 -vuotiasta lasta. Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu on perustettu vuonna 1918 ja se on peruskoulua vastaava 9-luokkainen koulu, jossa on sekä ala- että yläaste. Tavallisten opetusministeriön vahvistamien oppiaineiden lisäksi siellä opiskellaan hepreaa, juutalaista uskontoa sekä juutalaisten historiaa. Koulussa on noin 90 oppilasta.

Seurakuntakeskuksessa on juhlasali ja kerhotilat seurakunnan tilaisuuksia ja yksityisjuhlia varten. Samoissa tiloissa toimivat myös erilaiset yhdistykset. Tämän lisäksi seurakunnalla on myös oma kirjasto, jossa on noin 4000 suomen-, ruotsin-, englannin-, jiddishin- ja hepreankielistä teosta.

Vireää yhdistys- ja kulttuuritoimintaa

Vanhin Suomen juutalaisen yhteisön toimiva yhdistys on vuonna 1864 perustettu hautausapuyhdistys, Chevra Kadisha. Kaikki hautausyhdistyksen jäsenet tekevät vapaaehtoista työtä ja noudattavat tarkasti juutalaisen hautausperinteen mukaisia tapoja ja rituaaleja. Seurakunta huolehtii omien jäsentensä hautauksesta ja ylläpi-tää omaa hautausmaata. Vuonna 1879 perustettu Sairasapuyhdistys Bikur Cholim´in tehtävänä on huolehtia puutteenalaisten ja sairaiden tarpeista.

Seurakunnassa toimii myös juutalaisten naisten hyväntekeväisyysyhdistys. Helsingin juutalainen opiskelija- ja nuorisoseura ja vuonna 1906 perustettu Urheiluseura Makkabi, joka on Euroopan vanhin yhä toimiva urheiluseura, huolehtivat puolestaan nuoriso- ja urheilutoiminnasta.

Maailman laajuisilla sionistisilla järjestöillä Keren Kajemet L'Israelilla, Keren Hayesodilla ja WIZOlla on paikallisosastot myös Suomessa. Muun muassa Suomen WIZOlla on yli 200 jäsentä ja se ylläpitää Shaviv-nimistä päiväkotia Israelissa.

Kulttuuritoimintaa seurakunnassa tarjoavat muun muassa Juutalainen laulukuoro, Judaica-opintopiiri sekä heprean kielen kerho Chug ivri ja jiddishin kielen kerho Idishe vort. Seurakunta julkaisee viisi kertaa vuodessa ilmestyvää Hakehila-lehteä. Vuonna 1979 perustettu Suomen Juutalaiset Sotaveteraanit toimii myös aktiivisesti. Seurakunnan yhteydessä toimii kosher-elintarvikkeita myyvä kauppa, joka huolehtii myös Turun juutalaisen seurakunnan jäsenten kosher-lihan ja -elintarvikkeiden saannista.

Turun juutalainen seurakunta muistuttaa Helsingin seurakuntaa synagogarakennuksineen (rak. 1912) ja seurakuntakeskuksineen (rak. 1956). Huolimatta pienestä jäsenmäärästään ja näin ollen vähäisistä voimavaroistaan Turun seurakunta on kyennyt ylläpitämään tärkeimmät toiminnot, kuten sapatin ja juhlapyhien jumalanpalvelukset sekä hautaustoiminnan.

Pohjoismainen edustuksellinen demokratia heijastuu juutalaisten seurakuntien ohjesäännöissä. Esimerkiksi Helsingin juutalaisen seurakunnan täysi-ikäiset jäsenet valitsevat joka kolmas vuosi 32 jäsentä seurakunnanvaltuustoon, joka puolestaan nimittää seitsemästä yhdeksään jäsentä hallintoneuvostoon sekä seurakunnan muihin lautakuntiin ja johtokuntiin. Seurakunnanvaltuusto valitsee seurakunnalle myös rabbiinin, eli ylimmän hengellisen johtajan.

Juutalaiset seurakunnat eivät saa kuin nimellistä taloudellista tukea toiminnalleen valtiolta, eikä niillä ole samanlaista verotusoikeutta kuin luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla. Helsingin juutalainen seurakunta rahoittaa toimintansa pääasiassa jäsenten maksamilla seurakuntamaksuilla sekä vuokra- ja muilla sijoitus-tuotoilla. Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu saa muiden yksityisten peruskoulujen lailla valtionapua.

Kamppailua assimilaatiota vastaan

Suomen juutalaiset ovat suurelta osin integroituneet hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Pieni osa vanhemmasta sukupolvesta on yhä yksityisyrittäjiä, mutta enemmistö nuoremmasta sukupolvesta on erilaisten ammattien harjoittajia tai työskentelee akateemisilla aloilla. Suomen eduskunnassa on yksi juutalainen kansanedustaja ja jotkut tunnetut tiedemiehet, taiteilijat, kirjailijat ja julkisuuden henkilöt ovat myös juutalaisia.

Juutalaisten nopeasti lisääntynyt sodanjälkeinen integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan on myös johtanut seka-avioliittojen määrän kasvuun, jolloin toinen puoliso avioliitossa on juutalainen ja toinen ei. Vaikka tällainen kehitys nopeuttaa osaltaan Suomen juutalaisten assimiloitumista, se on toistaiseksi ollut melko hidasta muun muassa siksi, että useat seka-avioliittojen ei-juutalaiset puolisot ovat kääntyneet juutalaisuuteen juutalaisen lain, halachan, mukaan. Merkittävää on myös, että suuri osa seka-avioliittoperheistä laittaa lapsensa juutalaiseen päiväkotiin ja kouluun.

Kuvaavaa myös on, että yhteisön jäsenet ovat maallistuneet yksityiselämässään, mutta säilyttäneet perinteet seurakuntatoiminnassa. Jumalanpalveluksissa molemmissa synagogissa noudatetaan ortodoksista liettualaista mallia ja seurakuntaelämässä ylläpidetään yhä vanhoja juutalaisia perinteitä.

Poiketen muista Suomen perinteisistä vähemmistöistä Suomen juutalaisilla ei ole enää omaa yhteistä kotikieltä. Jiddishin kieli, joka oli ennen toista maailmansotaa Euroopan juutalaisten yhteinen kieli, hävisi melkein kokonaan viimeistään holokaustin kansanmurhan seurauksena. Jiddish ja jiddishinkielinen kulttuuri on kuitenkin alkanut herätä uuteen eloon ympäri maailmaa. Myös Suomessa on jiddishin kielen ja kulttuurin elpyminen ollut merkittävää. Suomessa on tällä hetkellä hieman toistasataa jiddishiä enemmän tai vähemmän taitavaa juutalaista.

Tulevaisuus

Suomen juutalaiset olivat taustaltaan 1990-luvulle asti hyvin homogeeninen yhteisö. Suurin osa polveutui 1800-luvulla Venäjältä ja sen alusmaista Suomeen muuttaneista entisistä tsaarin armeijan sotilaista ja heidän jälkeläisistään. Kotikielenä puhuttiin enimmäkseen suomea ja ruotsia. Tultaessa 1980-luvulle tilanne näytti tulevaisuuden kannalta kuitenkin huolestuttavalta. Helsingin juutalaisen seurakunnan jäsenmäärä oli laskenut alle 700, joka oli kaikkien aikojen alhaisin luku itsenäistymisen jälkeen. Tämä heijastui muun muassa Juutalaisen koulun oppilasmäärään, joka oli laskenut alle 60:een. Seurakuntaa uhkasi näivettyminen.

Pelastukseksi koitui Neuvostoliiton hajoaminen ja Suomen rajojen aukeneminen muun muassa Euroopan Unioniin liittymisen myötä. Suomeen pääsi muuttamaan 1990-luvun alkupuolella juutalaisia perheitä entisen Neuvostoliiton alueelta ja tiukan maahanmuuttopolitiikan höltymisen ansiosta myös muualta ja varsinkin Israelista. Tyypillistä Israelista muuttaneissa perheissä on, että jompikumpi vanhemmista on alkuperältään suomalainen. Maahanmuutto, joka jatkuu edelleenkin jossain määrin, käänsi nopeasti jäsenmäärän taas kasvuun, joka on jatkunut näihin päiviin asti.

Jatkuvuuden turvannut maahanmuutto on tuonut myös mukanaan suuria muutoksia ja uusia haasteita. Kulttuuritaustaltaan ennen niin homogeeninen seurakunta on parin viime vuosikymmenen aikana muuttunut yhteisöksi, jonka jäsenistön keskuudessa noudatetaan monenlaisia traditioita ja puhutaan useita eri kieliä. Hyvänä esimerkkinä on Helsingin Juutalainen Yhteiskoulu, jonka oppilaista yli puolet on ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia ja joiden keskuudessa puhutaan kahdeksaa eri kieltä ainakin toisena kotikielenä.

Sopeutuminen uuteen tilanteeseen on ollut haastavaa, mutta sitä on helpottanut huomattavasti voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne, joka nojaa ennen kaikkea yhteiseen uskontoon ja historiaan ja pitkälti yhteisiin traditioihin. Merkittävänä apuna ja tukena alituisessa taistelussa olemassa olon ja jatkuvuuden puolesta assimilaatiota vastaan on ollut myös juutalaisten yhteisöjen tehokas järjestäytyminen. Jäsenistölle on voitu tarjota laajasti palveluja sekä uskonnon että kulttuurin saralla kehdosta hautaan.

Lisätietoa: www.jchelsinki.fi

Dan Kantor on Helsingin juutalaisen seurakunnan ja Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ry:n asiamies (toiminnanjohtaja).

Artikkelisarja

Artikkelisarjan osat julkaistaan tulevien viikkojen kuluessa. Alla oleva lista päivitetään sen mukaan kun artikkelit ilmestyvät.

0 Kommentarer Add Comment

Skriv kommentar
Denna artikel är låst och går inte att kommentera längre.

busy